sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hetki kerrallaan









Ne on ne hetket, joita ei saa tallennettua kunnolla mitenkään, ne jotka täytyy oikeasti olla paikan päällä kokemassa. Niitä ei voi selittää, ei näyttää kuvina tai videoina. Sitä tunnetta ei saa välittymään millään! Monet kävelee niiden hetkien ohitse, eivät vain jotenkin huomaa niiden olemassa oloa. Mutta silloin, kun tajuaa olevansa siinä hetkessä kiinni, on fiilikset korkealla ja tunteet pinnassa. Sen toivoisi jatkuvan ikuisesti. Ikuisesti ja ainiaan. Mutta maailma ei toimi niin, emme voi jäädä elämään johonkin tiettyyn hetkeen tai tilanteeseen, ja unohtaa sitä, että se hetki on oikeasti katoavainen, niinkuin kaikki hetket maailmassa. Onneksi ne hetket voi tallentaa itselleen muistoihin, ja tuoda ne esiin silloin kun haluaa, tilanteessa kuin tilanteessa. Voi aina palata siihen hetkeen mihin haluaa ja ammentaa itselleen taas uuden annoksen voimaa.

Minä koin tuollaisia hetkiä taas, Honkaniemessä. Tiesin jo etukäteen, että sellaisia hetkiä on siellä odottamassa ja en joutunut pettymään. Niissä hetkissä näki taasen, miten maailman kuuluu toimia, miten kaunista on hiljaisuus ja kuinka pieni ihminen on, mutta miten pienikin voi tehdä suurta. Kaikki muuttuu ja muutokseen on sopeuduttava, jotta pysyy raiteillaan, mutta nuo hetket säilyy, jos vaan niin tahtoo, ja minähän tahdon niin!




3 kommenttia: