Joskus täytyy lähteä, että voi palata takaisin.

Kuopion IKEA. Kävin siellä ensimmästä kertaa ja ei se pettymystä tuottanut. Vain lompakolle. Voi sitä valoisuutta ja valkeutta, mikä huoneessani tällä hetkellä vallitsee! Miten paljon uutta ilmettä voikaan tuoda uusi lipasto, matot, pehmot, taulu, purkit ja purnukat, astiat, paperit, liput ja laput... Ja vielä pitäisi asentaa seinätarra ja päällystää muutama kenkälaatikko. Siivoaminen ja sisustaminen on niin kivaa!

Lomaviikko on nyt menossa. Alkuloman olin Jyväskylässä Juhiksen luona ja tiistaina matkasin linja-autolla takaisin kotia. Keskiviikko meni siis IKEAssa ja tänään on tullut vain fiilisteltyä ja laitettua huonetta kuntoon. Tiistaina linkussa istuessa iski kauhea todellisuus vasten kasvoja; tekemättömät tehtävät. Miten huonoksi ihmisen muisti voikaan mennä! Yhden syksyn aikana. Ongelmallista, oikeasti! Lisäksi, kun aika on ihan kortilla (aamulla seitsemäksi linkkuun, illalla kahdeksan aikaan kotiin + läksyt, onneksi autokoulun teoriatunnit ovat nyt ohi ja aikataulu saattaa helpottaa) ei kauheasti jää aikaa mihinkään ylimääräiseen ja täytyy todella miettiä mikä on tärkeää ja mihin laittaa aikaa.

Jyväskylä. Miten kaunis voikaan olla kaupunki! Motivaatio koulun suhteen on taas ihan huipussaan, sillä sinne minä tahdon lukion jälkeen! Kirjoitukset lähenee, mutta minua ei pelota. Oikeastaan olen hetki hetkeltä luottavaisempi niiden suhteen. Tiedonjano on suuri.

PS: Ihmiset, jos haluatte seurata elämääni alati päivittyvien kuvien kautta, menkää Instagram sivulleni vasemmalta löytyvästä linkistä!

Mikä tekee sut onnelliseksi?

Sunnuntai vietetty onnellisuushuumassa virkaten mattoa. Luulin jo, että olen suvun musta lammas, kun en ollut vielä mattoa virkannut ja aloin epäilemään innostustani käsitöihin. Kaikki siskot jo sen teki ja äiti. Mutta sitten se iski. Aluksi siitä piti tulla vain kori, johon testailisin taas virkkaamista. Mutta ei sitä osannut lopettaa... :) Nyt minulla on matto. Melkein. Viimeinen kierros vähän kesken, koristereuna. Sisustuksesta on alkanut punainen väistyä ja valkoinen tulla tilalle. Auts... Mitähän on tapahtunut? Ja kuvasta huomaa, että olen alkanut käyttää pukeutumisessakin värejä. Sängynpeite ei sentään ole minun, siskoni huonetta lainaten. Voiko kaikki johtua rakastumisesta..?

Ensimmäistä kertaa elämässäni todella tiedän, miltä oikeasti tuntuu rakastaa toista ihmistä. Tältä sen kuuluu tuntua. Tältä sen kuuluu tuntua, kun ei tarvitse pelätä. Ei tarvitse pelätä, että toinen satuttaisi. Kun voi luottaa. Voi todella luottaa.  Tämä on todellakin ihan uusi tunne minulle. Olen onnellinen, kun voin huoletta sanoa mielipiteeni ja asenteeni, eikä se toinen ole lyttäämässä niitä. Uskokaa pois, kaiken sen jälkeen, mitä kaikkea mielipiteistäni ja uskostani on sanottu, se on minulle todella suurta. Todella, todella suurta.

 Jälkeenpäin vasta tajusin miten rankkaa se on, kun toinen on aina lyttäämässä ja nauramassa. Ja kun niitä ihmisiä riittää. En voi ymmärtää, miksei voi kunnioittaa toisen uskoa ja asenteita... En minäkään ole nauramassa niille, jotka eivät usko mihinkään tai eivät usko samoin kuin minä, tai niille, jotka eivät halua kunnioittaa yhtään luontoa tai haluavat vain saastuttaa sitä. Ne on ne kaksi asiaa, joita ihmiset eivät voi oikein ymmärtää minussa; usko ja "viherpiiperrys". Tai no, on niitä paljon enemmänkin, mutta nuo nyt yleensä tulevat esille. Vaikka en mielestäni ole niin "paha" niiden suhteen. Erilaisuutta ei vain hyväksytä. Mutta pitäisi ymmärtää se, että kaikki ihmiset on erilaisia, kukaan ei ole samanlainen mitä toinen. Mutta pidän asenteistani kiinni, ihan sama mitä muut siitä ajattelevat :)

Oodi huiveille

Huhhuh! Noin viisi tuntia ahkeraa neulomista ja jes, minulla on taas uusi huivi! Ennen inhosin tuota väriä, mutta täytyy myöntää, että nykyään tykkään, ellen jopa rakasta sitä. Hassua, sanoisin.

Elä unelmaasi -vuosi 2013

Julkaise runoja netissä

Laula isolle yleisölle (ja vieläpä pieni ja hento ote <3 )

Osta bändipaita

Matkustele

Tutustu uusiin ihmisiin

Kehity valokuvaajana

Kohota kuntoa ja saa hyvä tulos juoksutestissä

Käy keikoilla

Osta leffoja ja cd-levyjä

Paranna maailmaa pienillä, mutta toimivilla keinoilla.



Siinä oli mun unelmat ja tavoitteet menneelle vuodelle. Ja ne toteutu, ihan kaikki. Tyytyväinen olen juu. Tuntuu silti siltä, että jotain jäi puuttumaan. Isoja juttuja tapahtui ja keskeneräisenä jatketaan seuraavaan vuoteen. Toivoisin, että ensi vuonna en joutuisi olemaan koulusta pois niin paljoa, etteivät kurssit menisi uusiksi. Toivoisin myös hyviä valokuvauskelejä ja luovuuden riittämistä kaikkeen. Toivoisin Wanhojen onnistumista ja ystävien saamista takaisin. Toivoisin talven olevan runsasluminen ja jatkuvan pitkään.

Tulevaisuuden puu

Valintoja. Teemme niitä koko ajan. Ne ovat pieniä tai suuria, suoria tai välillisiä.Kaikilla niillä on jotain yhteistä; ne kaikki vaikuttavat. Ne vaikuttavat meidän elämään, ne vaikuttavat toisten elämään.

Tulevaisuus on kuin puu, jota valinnoillamme kasvatamme. Millaiseen multaan istutamme siemenen? Millaiselle paikalle myöhemmin siirrämme taimen? Voimme vaikuttaa paikkaan, mutta emme siihen, miten paljon aurinko paistaa, onko pilvisyyttä. Voimme kastella puuta, mutta sateeseen emme voi vaikuttaa. Ajan myötä puu kasvaa ja juurruttaa itsensä syvälle maahan. Oksat kasvavat ja haaroittuvat.

Pelkästään omat valintamme eivät vaikuta tulevaisuuteen, vaan toistenkin valinnat muuttavat puutamme. Toinen auttaa oksimisessa, toinen törmää puuhun ja siihen tulee lommo. Sitten on niitä, jotka valitsevat puumme täydellisen tuhoamisen, polttamisen. Kaikki vahvat oksat tuhoutuvat, uudet vihreät lehdet ja omenanalut. Vain musta ja hiiltynyt runko jää jäljelle. Mutta tuhkainen maa on hyvä ja hedelmällinen kasvualusta uudelle taimelle.Täytyy vain jaksaa yrittää uudelleen.

Eihän se uusi puu ole samanlainen mitä entinen, omenoiden sijasta voi kasvaa luumuja. Mutta puu se on kummiskin. Vaatii aikaa, että puu alkaa taas juurtua ja kasvattamaan oksia. Mutta pikkuhiljaa se kasvaa ja kurkottaa kohti taivaita. Jo yhden puun kasvattaneena olemme oppineet ja tiedämme, mitä ei ehkä kannata tehdä, mutta virheitä voi tulla kummiskin. Osaamme ehkä nyt valita toisin. Se vanha ja hiiltynyt puu välillä varjostaa vieressä ja hidastaa uuden puun, uuden tulevaisuuden, kasvua. Välillä pahastikin. Mutta aina ei aurinko ole samassa asennossa ja varjo pääsee väistymään. Puu voi taas kasvaa ja kukoistaa, hetken aikaa. Varjo löytää kyllä paikkansa.
Tämä nykyinenkään puu ei ole turvassa tuholaisilta. Osaamme ehkä paremmin nyt suojella sitä niiltä, mutta kaikkeen emme pysty. Loputtomiin emme voi suojella. Taas voi tulla hän, joka tuhoaa ja polttaa puun kokonaan. Mutta onneksi siemeniä saa uusia.