Näytetään tekstit, joissa on tunniste Auringonnousu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Auringonnousu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Joka ainoa päivä on tänään

En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä sisälläni vallitsee, kun pääsen aamulla aikasin ulos seuraamaan auringon nousua! Voisin kuitenkin yrittää;

Seison siinä, jäällä, ja kuuntelen. Siitä on puolisen vuotta, kun viimeksi täällä tällä asialla olin. Kuulen ensimmäistä kertaa tälle kevättä joutsenten huutoa. Se on merkki uudesta. Luonto on heräämässä. Elossa. 

Jää paukahtelee välillä takanani ja säikyn sitä. Nauran itselleni. Auringon ensimmäiset säteet värittävät jään pintaa ja raikas tuuli tunkee läpi tunkkaisuuden. Kaikkialla on niin henkeä salpaavan kaunista. Jää kimmeltää valossa ja katselen sen alle jääneitä lehtiä. Pysähtyneitä kaikki. Aurinko ei ole pysähtynyt. Sillä on suoranainen kiire päästä taivaalle. Valaisemaan. Aluksi se nousee hiljalleen, mutta lopuksi se pyrähtää pilviverhon ohitse. Niin kaunis ja lyhyt ohikiitävä hetki, joka on aina erilainen.

 Loppuhuipennuksen jälkeen vasta huomaan pakkasen, joka kipristelee sormiani. Viileä ja energinen pakkanen. Kaunista sekin. Show on ohi. Tuntuu melkein pahalta lähteä, sillä ei ole tietoa, milloin taas olisi vastaavanlainen hyvä sää kuvaamiselle. Mutta onneksi niitä on kuitenkin tulossa.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hetki kerrallaan









Ne on ne hetket, joita ei saa tallennettua kunnolla mitenkään, ne jotka täytyy oikeasti olla paikan päällä kokemassa. Niitä ei voi selittää, ei näyttää kuvina tai videoina. Sitä tunnetta ei saa välittymään millään! Monet kävelee niiden hetkien ohitse, eivät vain jotenkin huomaa niiden olemassa oloa. Mutta silloin, kun tajuaa olevansa siinä hetkessä kiinni, on fiilikset korkealla ja tunteet pinnassa. Sen toivoisi jatkuvan ikuisesti. Ikuisesti ja ainiaan. Mutta maailma ei toimi niin, emme voi jäädä elämään johonkin tiettyyn hetkeen tai tilanteeseen, ja unohtaa sitä, että se hetki on oikeasti katoavainen, niinkuin kaikki hetket maailmassa. Onneksi ne hetket voi tallentaa itselleen muistoihin, ja tuoda ne esiin silloin kun haluaa, tilanteessa kuin tilanteessa. Voi aina palata siihen hetkeen mihin haluaa ja ammentaa itselleen taas uuden annoksen voimaa.

Minä koin tuollaisia hetkiä taas, Honkaniemessä. Tiesin jo etukäteen, että sellaisia hetkiä on siellä odottamassa ja en joutunut pettymään. Niissä hetkissä näki taasen, miten maailman kuuluu toimia, miten kaunista on hiljaisuus ja kuinka pieni ihminen on, mutta miten pienikin voi tehdä suurta. Kaikki muuttuu ja muutokseen on sopeuduttava, jotta pysyy raiteillaan, mutta nuo hetket säilyy, jos vaan niin tahtoo, ja minähän tahdon niin!




lauantai 24. elokuuta 2013

Kls. - Aurinko nousee (sen täytyy olla niin)






sade tuoksuu aamuyössä
hiljaa usvaa peilityynen järven pinta hengittää
ja minä seison tässä
ja mä tiedän aamulla kuin kuollutta mua väsyttää
vaan en välitä siitä
en voi vielä lähteä
tämä hetki on yksin mun







kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin





olet kaunis aamu yössä
miten voikaan silmäni kuin taivaankantta koskettaa
ja minä seison tässä
ja mä tiedän monta maailmaa jo meitä erottaa
vaan en välitä siitä
en voi vielä nukahtaa
tämä hetki on yksin mun






kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin






kaupunkimme aamuyössä
lumi peittää mustan sydämen ja yhtä mustan maan
ja minä seison tässä
ja mä tunnen joka solullani kuinka kaipaan
vaan en välitä siitä
en voi vielä unohtaa
tämä hetki on yksin mun











kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin -
Jumala on kulkenut tästä







♥