Valo tulla voi.

En voi olla muuta kuin kiitollinen niin ihanasta päivästä! Se tuli vietettyä mitä parhaimmassa seurassa! Aamun auringon nousu oli kaunis, mutta auringon lasku se vasta olikin jotain! Linkkumatka sujui normaaliin tapaan vlogien ja Idän Ihmeitten seurassa. Koulupäivä meni normaalisti lukuun ottamatta Sibeliuskonserttia. Tykkäsin! Ja kun koulu loppui alkoi se hauska osuus; Henna, Niina ja minä, kaupan kautta autokouluun ja ajotunneille. Maailman parhaimmat ajotunnit ikinä! Minä ratissa, tytsyt takapenkillä. Mukavaa ajelua Nivalassa ja Haapajärvellä. Naurua riitti! Tuli nähtyä laamat ja kaivokset! Musta kissa juoksi tien yli.

Ennen nuorteniltaa vielä läheinen pizzeria. Jossain vaiheessa syntyy idea ulkona juoksentelusta, kun katselemme ikkunasta ulos. Ja meidän tyylimme on toteuttaa ideat, kun niitä syntyy. Consset jalkaan ja ulos, huomio kiinnittyy taivaaseen ja läheiseen Kirkkosiltaan. Alkaa kilpajuoksu ja perillä kamerat laulavat.

Joka ainoa päivä on tänään

En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä sisälläni vallitsee, kun pääsen aamulla aikasin ulos seuraamaan auringon nousua! Voisin kuitenkin yrittää;

Seison siinä, jäällä, ja kuuntelen. Siitä on puolisen vuotta, kun viimeksi täällä tällä asialla olin. Kuulen ensimmäistä kertaa tälle kevättä joutsenten huutoa. Se on merkki uudesta. Luonto on heräämässä. Elossa. 

Jää paukahtelee välillä takanani ja säikyn sitä. Nauran itselleni. Auringon ensimmäiset säteet värittävät jään pintaa ja raikas tuuli tunkee läpi tunkkaisuuden. Kaikkialla on niin henkeä salpaavan kaunista. Jää kimmeltää valossa ja katselen sen alle jääneitä lehtiä. Pysähtyneitä kaikki. Aurinko ei ole pysähtynyt. Sillä on suoranainen kiire päästä taivaalle. Valaisemaan. Aluksi se nousee hiljalleen, mutta lopuksi se pyrähtää pilviverhon ohitse. Niin kaunis ja lyhyt ohikiitävä hetki, joka on aina erilainen.

 Loppuhuipennuksen jälkeen vasta huomaan pakkasen, joka kipristelee sormiani. Viileä ja energinen pakkanen. Kaunista sekin. Show on ohi. Tuntuu melkein pahalta lähteä, sillä ei ole tietoa, milloin taas olisi vastaavanlainen hyvä sää kuvaamiselle. Mutta onneksi niitä on kuitenkin tulossa.

Kls. - Aurinko nousee (sen täytyy olla niin)

sade tuoksuu aamuyössä
hiljaa usvaa peilityynen järven pinta hengittää
ja minä seison tässä
ja mä tiedän aamulla kuin kuollutta mua väsyttää
vaan en välitä siitä
en voi vielä lähteä
tämä hetki on yksin mun

kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin

olet kaunis aamu yössä
miten voikaan silmäni kuin taivaankantta koskettaa
ja minä seison tässä
ja mä tiedän monta maailmaa jo meitä erottaa
vaan en välitä siitä
en voi vielä nukahtaa
tämä hetki on yksin mun

kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin

kaupunkimme aamuyössä
lumi peittää mustan sydämen ja yhtä mustan maan
ja minä seison tässä
ja mä tunnen joka solullani kuinka kaipaan
vaan en välitä siitä
en voi vielä unohtaa
tämä hetki on yksin mun

kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin -
Jumala on kulkenut tästä

♥

Ilta-aurinko

 

 "Öitä"

Se on sinulle ehkä vain sana,

mutta minulle se on lupaus huomisesta

ja siitä, että vielä tapaamme.

En sure sitä, kun aurinko laskee.

Pidän siitä!

Jos mikään ei lopu,

 ei mikään voi alkaakaan.

Saan odottaa, että näen sen taas.