Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuvia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuvia. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Valo tulla voi.

En voi olla muuta kuin kiitollinen niin ihanasta päivästä! Se tuli vietettyä mitä parhaimmassa seurassa! Aamun auringon nousu oli kaunis, mutta auringon lasku se vasta olikin jotain! Linkkumatka sujui normaaliin tapaan vlogien ja Idän Ihmeitten seurassa. Koulupäivä meni normaalisti lukuun ottamatta Sibeliuskonserttia. Tykkäsin! Ja kun koulu loppui alkoi se hauska osuus; Henna, Niina ja minä, kaupan kautta autokouluun ja ajotunneille. Maailman parhaimmat ajotunnit ikinä! Minä ratissa, tytsyt takapenkillä. Mukavaa ajelua Nivalassa ja Haapajärvellä. Naurua riitti! Tuli nähtyä laamat ja kaivokset! Musta kissa juoksi tien yli.

Ennen nuorteniltaa vielä läheinen pizzeria. Jossain vaiheessa syntyy idea ulkona juoksentelusta, kun katselemme ikkunasta ulos. Ja meidän tyylimme on toteuttaa ideat, kun niitä syntyy. Consset jalkaan ja ulos, huomio kiinnittyy taivaaseen ja läheiseen Kirkkosiltaan. Alkaa kilpajuoksu ja perillä kamerat laulavat.



keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

"Dobra robota"


My first trip to abroad. Millions and millions feelings in one week. The best week of my life. I met new people and got friends. I hope that I'm not so lonely anymore. There people didn't think that I'm weird and they were so friendly to me. Polish language is so beautiful and I want to learn how to speak it. And scenerys and buildings... Unbelievable!!! I really miss all that...

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Joka ainoa päivä on tänään

En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä sisälläni vallitsee, kun pääsen aamulla aikasin ulos seuraamaan auringon nousua! Voisin kuitenkin yrittää;

Seison siinä, jäällä, ja kuuntelen. Siitä on puolisen vuotta, kun viimeksi täällä tällä asialla olin. Kuulen ensimmäistä kertaa tälle kevättä joutsenten huutoa. Se on merkki uudesta. Luonto on heräämässä. Elossa. 

Jää paukahtelee välillä takanani ja säikyn sitä. Nauran itselleni. Auringon ensimmäiset säteet värittävät jään pintaa ja raikas tuuli tunkee läpi tunkkaisuuden. Kaikkialla on niin henkeä salpaavan kaunista. Jää kimmeltää valossa ja katselen sen alle jääneitä lehtiä. Pysähtyneitä kaikki. Aurinko ei ole pysähtynyt. Sillä on suoranainen kiire päästä taivaalle. Valaisemaan. Aluksi se nousee hiljalleen, mutta lopuksi se pyrähtää pilviverhon ohitse. Niin kaunis ja lyhyt ohikiitävä hetki, joka on aina erilainen.

 Loppuhuipennuksen jälkeen vasta huomaan pakkasen, joka kipristelee sormiani. Viileä ja energinen pakkanen. Kaunista sekin. Show on ohi. Tuntuu melkein pahalta lähteä, sillä ei ole tietoa, milloin taas olisi vastaavanlainen hyvä sää kuvaamiselle. Mutta onneksi niitä on kuitenkin tulossa.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hetki kerrallaan









Ne on ne hetket, joita ei saa tallennettua kunnolla mitenkään, ne jotka täytyy oikeasti olla paikan päällä kokemassa. Niitä ei voi selittää, ei näyttää kuvina tai videoina. Sitä tunnetta ei saa välittymään millään! Monet kävelee niiden hetkien ohitse, eivät vain jotenkin huomaa niiden olemassa oloa. Mutta silloin, kun tajuaa olevansa siinä hetkessä kiinni, on fiilikset korkealla ja tunteet pinnassa. Sen toivoisi jatkuvan ikuisesti. Ikuisesti ja ainiaan. Mutta maailma ei toimi niin, emme voi jäädä elämään johonkin tiettyyn hetkeen tai tilanteeseen, ja unohtaa sitä, että se hetki on oikeasti katoavainen, niinkuin kaikki hetket maailmassa. Onneksi ne hetket voi tallentaa itselleen muistoihin, ja tuoda ne esiin silloin kun haluaa, tilanteessa kuin tilanteessa. Voi aina palata siihen hetkeen mihin haluaa ja ammentaa itselleen taas uuden annoksen voimaa.

Minä koin tuollaisia hetkiä taas, Honkaniemessä. Tiesin jo etukäteen, että sellaisia hetkiä on siellä odottamassa ja en joutunut pettymään. Niissä hetkissä näki taasen, miten maailman kuuluu toimia, miten kaunista on hiljaisuus ja kuinka pieni ihminen on, mutta miten pienikin voi tehdä suurta. Kaikki muuttuu ja muutokseen on sopeuduttava, jotta pysyy raiteillaan, mutta nuo hetket säilyy, jos vaan niin tahtoo, ja minähän tahdon niin!




maanantai 8. heinäkuuta 2013

Runo todelliseen elämään






Risteyksessä seisot
valitsemassa tietä
Mikä lie se oikea?
Jokainen jonnekkin kuljettaa

Jos huomaat valinneesi väärin
voit joko sopeutua
 - tai palata

Tähdet neuvonantajanasi
Ja kuun valssi viekas
Itse silti valitset elämäsi suunnan









Maailma huutaa
vastaat sen kutsuun
Kaadut tuuleen
menet sen mukana

Ja niin tuuli kuljettaa
kuin höyhentä
elämässä
- sinua








Jokainen hetki jää eloon
Jokaisessa hetkessä vaikutat

Mietit mikset menisi
Mietit vaikka tiedätkin
Vain voittajana selviit takaisin





Tuossa siis itse kirjoittamani runo, jonka luin ylioppilaille ylioppilasjuhlassa :3