Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elämä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Koska kaikki tarvitsevat haleja

"Olemme mysteerejä toisillemme. Miehet ja naiset ovat niin erilaisia ajatusmaailmaltaan."

Mieleni alkoi epäillä ja epäröidä
Punnita tietoa ja arvioida totuutta
Entä jos ei
mitä jos sittenkin
Sinunkin mielesi epäröi
En tiedä mitään sen pelottavampaa


Mietin vain miltä se tuntuu.
Käyn mielessäni läpi tilanteen monelta eri kantilta.
Yhä uudestaan ja uudestaan.
Jotta saisin varmuutta
Jotta mikään ei jäisi huomiotta.
Silti se ei tunnu riittävältä
Minä en ole riittävä.


 Epävarmuus saastuttaa mieltäni ja savun lailla tunkeutuu jokaiseen mieleni nurkkaukseen.
Se vie huomiota ja haparoittaa
poistaa hapen muilta tunteilta



sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kasvuvara

lähdettyään on helpompi hengittää
henki kulkee kivuitta
sisään
ja
u l o s



Minulla on nyt uskallus
tahto ja voima
Kaikki tarvittava
Henkinen voimavara
H e n g i t y s i  l  m  a  a



Minulla on varmuus


Kysyin kysymyksen
Pelkäsin vastausta
Pelkoni kävi toteen


Kaaduin


Nojasin seinään
Haukoin henkeä


Naru katkesi
Viiva katosi
ilmaan


Hengitin syvään
Huokaisin
Sinä et kuullut sitä


Horjuin
Et huomannut




Ihmisissä on kasvuvara


Ja he ahdistuvat niin helposti
Huomasitkohan edes sitä?


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

"Dobra robota"


My first trip to abroad. Millions and millions feelings in one week. The best week of my life. I met new people and got friends. I hope that I'm not so lonely anymore. There people didn't think that I'm weird and they were so friendly to me. Polish language is so beautiful and I want to learn how to speak it. And scenerys and buildings... Unbelievable!!! I really miss all that...

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Joka ainoa päivä on tänään

En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, mikä sisälläni vallitsee, kun pääsen aamulla aikasin ulos seuraamaan auringon nousua! Voisin kuitenkin yrittää;

Seison siinä, jäällä, ja kuuntelen. Siitä on puolisen vuotta, kun viimeksi täällä tällä asialla olin. Kuulen ensimmäistä kertaa tälle kevättä joutsenten huutoa. Se on merkki uudesta. Luonto on heräämässä. Elossa. 

Jää paukahtelee välillä takanani ja säikyn sitä. Nauran itselleni. Auringon ensimmäiset säteet värittävät jään pintaa ja raikas tuuli tunkee läpi tunkkaisuuden. Kaikkialla on niin henkeä salpaavan kaunista. Jää kimmeltää valossa ja katselen sen alle jääneitä lehtiä. Pysähtyneitä kaikki. Aurinko ei ole pysähtynyt. Sillä on suoranainen kiire päästä taivaalle. Valaisemaan. Aluksi se nousee hiljalleen, mutta lopuksi se pyrähtää pilviverhon ohitse. Niin kaunis ja lyhyt ohikiitävä hetki, joka on aina erilainen.

 Loppuhuipennuksen jälkeen vasta huomaan pakkasen, joka kipristelee sormiani. Viileä ja energinen pakkanen. Kaunista sekin. Show on ohi. Tuntuu melkein pahalta lähteä, sillä ei ole tietoa, milloin taas olisi vastaavanlainen hyvä sää kuvaamiselle. Mutta onneksi niitä on kuitenkin tulossa.


torstai 6. maaliskuuta 2014

Joskus täytyy lähteä, että voi palata takaisin.

Kuopion IKEA. Kävin siellä ensimmästä kertaa ja ei se pettymystä tuottanut. Vain lompakolle. Voi sitä valoisuutta ja valkeutta, mikä huoneessani tällä hetkellä vallitsee! Miten paljon uutta ilmettä voikaan tuoda uusi lipasto, matot, pehmot, taulu, purkit ja purnukat, astiat, paperit, liput ja laput... Ja vielä pitäisi asentaa seinätarra ja päällystää muutama kenkälaatikko. Siivoaminen ja sisustaminen on niin kivaa!
Lomaviikko on nyt menossa. Alkuloman olin Jyväskylässä Juhiksen luona ja tiistaina matkasin linja-autolla takaisin kotia. Keskiviikko meni siis IKEAssa ja tänään on tullut vain fiilisteltyä ja laitettua huonetta kuntoon. Tiistaina linkussa istuessa iski kauhea todellisuus vasten kasvoja; tekemättömät tehtävät. Miten huonoksi ihmisen muisti voikaan mennä! Yhden syksyn aikana. Ongelmallista, oikeasti! Lisäksi, kun aika on ihan kortilla (aamulla seitsemäksi linkkuun, illalla kahdeksan aikaan kotiin + läksyt, onneksi autokoulun teoriatunnit ovat nyt ohi ja aikataulu saattaa helpottaa) ei kauheasti jää aikaa mihinkään ylimääräiseen ja täytyy todella miettiä mikä on tärkeää ja mihin laittaa aikaa.

Jyväskylä. Miten kaunis voikaan olla kaupunki! Motivaatio koulun suhteen on taas ihan huipussaan, sillä sinne minä tahdon lukion jälkeen! Kirjoitukset lähenee, mutta minua ei pelota. Oikeastaan olen hetki hetkeltä luottavaisempi niiden suhteen. Tiedonjano on suuri.


PS: Ihmiset, jos haluatte seurata elämääni alati päivittyvien kuvien kautta, menkää Instagram sivulleni vasemmalta löytyvästä linkistä!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Mikä tekee sut onnelliseksi?


Sunnuntai vietetty onnellisuushuumassa virkaten mattoa. Luulin jo, että olen suvun musta lammas, kun en ollut vielä mattoa virkannut ja aloin epäilemään innostustani käsitöihin. Kaikki siskot jo sen teki ja äiti. Mutta sitten se iski. Aluksi siitä piti tulla vain kori, johon testailisin taas virkkaamista. Mutta ei sitä osannut lopettaa... :) Nyt minulla on matto. Melkein. Viimeinen kierros vähän kesken, koristereuna. Sisustuksesta on alkanut punainen väistyä ja valkoinen tulla tilalle. Auts... Mitähän on tapahtunut? Ja kuvasta huomaa, että olen alkanut käyttää pukeutumisessakin värejä. Sängynpeite ei sentään ole minun, siskoni huonetta lainaten. Voiko kaikki johtua rakastumisesta..?



Ensimmäistä kertaa elämässäni todella tiedän, miltä oikeasti tuntuu rakastaa toista ihmistä. Tältä sen kuuluu tuntua. Tältä sen kuuluu tuntua, kun ei tarvitse pelätä. Ei tarvitse pelätä, että toinen satuttaisi. Kun voi luottaa. Voi todella luottaa.  Tämä on todellakin ihan uusi tunne minulle. Olen onnellinen, kun voin huoletta sanoa mielipiteeni ja asenteeni, eikä se toinen ole lyttäämässä niitä. Uskokaa pois, kaiken sen jälkeen, mitä kaikkea mielipiteistäni ja uskostani on sanottu, se on minulle todella suurta. Todella, todella suurta.

 Jälkeenpäin vasta tajusin miten rankkaa se on, kun toinen on aina lyttäämässä ja nauramassa. Ja kun niitä ihmisiä riittää. En voi ymmärtää, miksei voi kunnioittaa toisen uskoa ja asenteita... En minäkään ole nauramassa niille, jotka eivät usko mihinkään tai eivät usko samoin kuin minä, tai niille, jotka eivät halua kunnioittaa yhtään luontoa tai haluavat vain saastuttaa sitä. Ne on ne kaksi asiaa, joita ihmiset eivät voi oikein ymmärtää minussa; usko ja "viherpiiperrys". Tai no, on niitä paljon enemmänkin, mutta nuo nyt yleensä tulevat esille. Vaikka en mielestäni ole niin "paha" niiden suhteen. Erilaisuutta ei vain hyväksytä. Mutta pitäisi ymmärtää se, että kaikki ihmiset on erilaisia, kukaan ei ole samanlainen mitä toinen. Mutta pidän asenteistani kiinni, ihan sama mitä muut siitä ajattelevat :)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hetki kerrallaan









Ne on ne hetket, joita ei saa tallennettua kunnolla mitenkään, ne jotka täytyy oikeasti olla paikan päällä kokemassa. Niitä ei voi selittää, ei näyttää kuvina tai videoina. Sitä tunnetta ei saa välittymään millään! Monet kävelee niiden hetkien ohitse, eivät vain jotenkin huomaa niiden olemassa oloa. Mutta silloin, kun tajuaa olevansa siinä hetkessä kiinni, on fiilikset korkealla ja tunteet pinnassa. Sen toivoisi jatkuvan ikuisesti. Ikuisesti ja ainiaan. Mutta maailma ei toimi niin, emme voi jäädä elämään johonkin tiettyyn hetkeen tai tilanteeseen, ja unohtaa sitä, että se hetki on oikeasti katoavainen, niinkuin kaikki hetket maailmassa. Onneksi ne hetket voi tallentaa itselleen muistoihin, ja tuoda ne esiin silloin kun haluaa, tilanteessa kuin tilanteessa. Voi aina palata siihen hetkeen mihin haluaa ja ammentaa itselleen taas uuden annoksen voimaa.

Minä koin tuollaisia hetkiä taas, Honkaniemessä. Tiesin jo etukäteen, että sellaisia hetkiä on siellä odottamassa ja en joutunut pettymään. Niissä hetkissä näki taasen, miten maailman kuuluu toimia, miten kaunista on hiljaisuus ja kuinka pieni ihminen on, mutta miten pienikin voi tehdä suurta. Kaikki muuttuu ja muutokseen on sopeuduttava, jotta pysyy raiteillaan, mutta nuo hetket säilyy, jos vaan niin tahtoo, ja minähän tahdon niin!




lauantai 24. elokuuta 2013

Kls. - Aurinko nousee (sen täytyy olla niin)






sade tuoksuu aamuyössä
hiljaa usvaa peilityynen järven pinta hengittää
ja minä seison tässä
ja mä tiedän aamulla kuin kuollutta mua väsyttää
vaan en välitä siitä
en voi vielä lähteä
tämä hetki on yksin mun







kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin





olet kaunis aamu yössä
miten voikaan silmäni kuin taivaankantta koskettaa
ja minä seison tässä
ja mä tiedän monta maailmaa jo meitä erottaa
vaan en välitä siitä
en voi vielä nukahtaa
tämä hetki on yksin mun






kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin






kaupunkimme aamuyössä
lumi peittää mustan sydämen ja yhtä mustan maan
ja minä seison tässä
ja mä tunnen joka solullani kuinka kaipaan
vaan en välitä siitä
en voi vielä unohtaa
tämä hetki on yksin mun











kun aurinko nousee
omalle paikalleen
aurinko nousee
ja siunaa huomiseen
aurinko nousee silmiin, sydämiin
havahdun ihmettelemästä
sen täytyy olla niin -
Jumala on kulkenut tästä







♥